Mistä kaikki alkoi

02.02.2018

Noin vuosi sitten aloin pohtimaan, että mitähän tässä oikein meinaisi; samojako hommia loppuun saakka... Ei tunnu hyvältä! Eli kunnon ikäkriisi, kun lapsetkaan ei enää ihmettele että 'Äiti, mulla ei oo mitään tekemistä!'

Vuoden alkuun osui kohdalle ties kuinka monennet yt:t reilun 20 vuoden pestin aikana, ja aina ne tuntuvat yhtä pahalta! Jos ei itse ole tähtäimessä, niin joku vierestä kuitenkin.. Tällä kertaa tästä käynnistyi kunnon kipuilu ja ahdistus!


Kesken kriisin mies heitti puolihuolimattomasti että perusta kirpputori ja kahvila! Mitä?! Älä hämmennä lisää! Aina toki olen kahvilasta haaveillut, muiden naisten tavoin, mutta että oikeesti!

Pari yötä ehdin nukkua, kunnes eräänä aamuna heräsin tavallista virkempänä: minä niin perustan sen kahvilakirppiksen!!! Puolijuoksulla töihin, ja heti käsi pystyyn vapaaehtoisuuden merkiksi. Olin yhtäkkiä niin varma kaikesta! Seurasin sydämeni ääntä, ja päätin yrittää - kuten isäkin aikanaan!

Mieheni kannustus ja tuki, sekä rakentamistaidot yhdessä yrittäjäkurssin ja lähtöpaketin myötä antoivat uskalluksen hypätä altaan syvään päähän! Hyvä kun ei kaikkea tiennyt etukäteen, olisi hyppy saattanut jäädä tekemättä :)